Maisemavideoiden kuvaaminen Kansallismuseolle

Viime kesänä pääsin tekemään mieluisaa kesäduunia. Kuvasin kansallismuseolle luontoaiheisia videoita. Tavoitteenani oli luoda kolme maisemavideota, mutta ei kuitenkaan mitä tahansa maisemaa. Tavoitteenani oli simuloida näkymiä jotka vallitsivat Skandinaviassa jääkauden jälkeen, kun ensimmäiset metsästäjä-keräilijät saapuivat tälle alueelle.

Vaikka lopulliset videot ovat suppeita maisemakuvia, niiden löytäminen oli vaivalloista. Ilmasto ja olosuhteet kymmenen tuhatta tai seitsemän tuhatta vuotta sitten olivat kovin erilaiset kuin nykyään. Itse asiassa, jääkauden jälkeen ilmasto lämpeni huomattavasti ja täällä Skandinaviassa elettiin paljon lämpimämmässä ilmanalassa. Kasvillisuus oli varsin erilaista kuin nykyään. Kuusipuut jotka nykyään hallitsevat maisemaa, eivät olleet vielä levittäytyneet tänne. Nyt kuusia on joka puolella, lehdoissakin. Myös ihmistoiminnan jälkiä on kaikkialla. Niiden rajaaminen kuvan ulkopuolelle oli hankalaa. Säätilan vaihtelut, muut työt ja lomat vaikeuttivat suunnittelua.

Ensimmäisessä videossa kerron lehtimetsän kuvaamisesta. Seuraavat videot kertovat vesistöjen ja suon kuvaamisesta.

Matkan varrella sattui yhtä sun toista ja sain oppia pitkäjaksoisten maisemavideoiden kuvaamisesta. Kuitenkin kaikki muut yllättävät käänteet, joita tulee vastaan kuvausten aikana, ovat yhtä tärkeitä tai jopa tärkeämpiä kuin tavoitteen saavuttaminen. Luontovideokuvauksessa tärkeintä on tilaisuuksiin tarttuminen. Kun liikkuu sellaisilla alueilla, joihin ei normaalisti menisi tiettyyn vuodenaikaan, voi löytää vaikkapa tikan pesiä. Pesintää voi mennä myöhemmin kuvaamaan paremmalla ajalla. Samalla on ajateltava koko draaman kaarta – mihin kokonaisuuteen otos voisi liittyä. On myös mietittävä jatkuvasti erilaisia kuvarajauksia. Kuvauspaikalla aivot raksuttavat koko ajan, kuinka tarina jatkuisi tästä eteenpäin. Luontokuvaus on hyvin luovaa työtä, jos työn haluaa viedä työn korkeammalle tasolle. Työstä pitää myös nauttia. Kun kyseessä on intohimoprojekti, kiirehtiminen on turhaa.

Tässä projektissa jouduin tasapainoilemaan, kuinka pitkälle lähtisin kuvaamaan. Päätin kuvata kaikki materiaalit maksimissaan parinsadan kilometrin päästä kotoa. Jos olisin lähtenyt pitemmälle, olisin varmasti löytänyt rauhallisia lehtoja, soita ja järvenrantaa, mutta olisin joutunut käyttämään aikaa matkoihin ja sopivan lokaation etsimiseen. Tutuilla paikoilla tiesin, miten valo käyttäytyy ja pääsin kuvauspaikoille nopeasti tavarakuormani kanssa.

Aloitin lehtojen kuvaamisen Lohjalla. Tutkin karttoja ja etsin tietoa arvokkaista lehdoista. Loppukevät ja alkukesä olivat hyvin lämpimiä. Kevään heleän vihreä väri katosi kovaa vauhtia. Oli pidettävä kiirettä. Lohjalla tilanne oli kuitenkin toisenlainen. Metsän pohjalla oli yllättävän vähän kasvillisuutta, eikä ihan täydellistä materiaalia syntynyt. En myöskään muistanut, että Lohja on pahaa punkkialuetta. Pidin kaksi päivää takkia päällä helteisessä lehdossa hyttysten takia. Kotona huomasin, että olin silti tuonut mukanani useita punkkeja. Onneksi en saanut borrelioosia tai puutiaisaivokuumetta.

Löysin oikeanlaisen kuvaustekniikan vasta kotiseudun lehdoissa. Tavoitteenani oli luoda hitaasti eteen- ja taaksepäinkulkevaa kuvaa, jota voisi luupata edestakaisin toistuvasti. Se onnistui yllättävän vaivattomasti käsipelillä. Kymmenen vuotta pölyyntynyt kuvauskisko sai uuden elämän ja kuvaan sillä vastedes enemmänkin. Aina ei tarvita viimeisintä tekniikkaa.

Last summer, I got to do a great summer job. I shot some nature-themed video footage for the National Museum of Finland. My goal was to create three landscape videos, but not just any landscape. My aim was to simulate the view that existed in Scandinavia after the Ice Age, when the first hunter-gatherers arrived in this area. 

Even though the final videos are a compact landscape shots, finding them was an effort. The climate and conditions ten or seven thousand years ago were very different from today. In fact, after the Ice Age the climate warmed considerably and here in Scandinavia we lived in a much warmer climate. The vegetation was quite different from what it is today. The spruce trees that dominate the landscape today had not yet spread here. Now you find spruce everywhere, even in the groves. There are also traces of human activity everywhere. It was difficult to exclude them from the picture. Weather conditions, other work and holidays made planning difficult.

In the first video, I’ll talk about filming a deciduous forest. The next videos will be about filming waterways and swamps.

Along the way, I came across a few things and learned how to shoot long-form landscape videos. However, all the other unexpected twists and turns that come up during the shoot are as important or even more important than achieving the goal. The most important thing in nature videography is seizing the opportunity. Moving around in areas you wouldn’t normally go to at a certain time of year can lead you to find, for example a woodpecker’s nest. You can go back later to film the nest at a better time. At the same time, you have to think about the whole arc of the drama – what would be the theme that the scene relates to. On location, your brain is constantly racing to figure out how the story will go from here. Nature photography is very creative work if you want to take the work to a higher level. You also have to enjoy the work. When it’s a passion project, there’s no need to rush.

For this project, I had to balance how far I would go to shoot. I decided to shoot all the footage at a maximum distance of a couple of hundred kilometres from home. If I had gone further, I would certainly have found quiet groves, marshes and lakeshores, but I would have had to spend time travelling and finding a suitable location. In familiar locations, I knew how the light behaved and could get to the locations quickly with my load of gear.

I started shooting the groves in Lohja. I studied maps and looked for information about valuable groves. The late spring and early summer were very warm. The bright green colour of spring was fading fast. I had to hurry. In Lohja, however, the situation was different. There was surprisingly little vegetation at the bottom of the forest, and the material was not quite perfect. I also didn’t remember that Lohja is a bad area for ticks. I kept my jacket on for two days in the hot foliage because of the mosquitoes. When I got home I realised that I had still brought several ticks with me. Fortunately I didn’t get Lyme disease or tick-borne encephalitis.

I only found the right shooting technique in the groves back home. My aim was to create a slow forward and backward movement that could be repeated as a loop. It was surprisingly effortless with an old-fashioned system. The slider, which had been gathering dust for ten years, was given a new lease of life and I’ll be using it more from now on. You don’t always need the latest technology.