Rastaiden kuvaaminen tornissa

Joka kevät odotan yhtä hetkeä ylitse muiden: aamua, jolloin pääsen kuvaamaan rastaita Lahden Luhdanjoen lintutornista. Tämä ei ole vain kuvausretki – se on vuosittainen rituaali, jonka aikana pääsen kosketuksiin jonkin syvästi alkukantaisen kanssa.

Kun saavun tornille ennen auringonnousua, ilma on usein viileä ja sumu leijuu vielä kosteana niityllä. Luhdanjoki henkii jotain ikiaikaisista ajoista kumpuavaa – sellaista hiljaista voimaa ja jatkuvuutta. On vaikea sanoin kuvata sitä tunnetta, jonka tämä paikka herättää. Ehkä siksi kirjoitin siitä aikanaan kokonaisen kirjan – Luhdanjoki ei ole vain paikka, vaan kokemus.

Olen kulkenut tämän alueen lähes joka kolkan. Olen kuvannut sen lintuja, melonut sen vesireittejä ja samoillut sen metsät läpikotaisin. Se on minulle enemmän kuin maisema – se on osa identiteettiäni.

Tänä keväänä kuvasin videon rastaiden aamukonsertista. Äänet on tallennettu pienellä ja vaatimattomalla Zoom H2 Essential 32 bittisellä äänitallentimella, joka kulkee helposti mukana. Vaikka laite ei ole kummoinen, se riittää nopeisiin tilanteisiin – ja kahden kuvauspäivän aikana sain napattua muutaman lyhyen hetken, jolloin lähialueiden liikenteen humina hetkeksi taukosi.

Valitettavasti Luhdanjoen tulevaisuus ei ole itsestäänselvyys. Tätä ainutlaatuista maisemaa ja sen monimuotoista biotooppia uhkaavat monet asiat: liikenteen lisääntyminen, rakentaminen, teollisuusalueiden laajeneminen, metsien hakkuut ja jopa kiven louhinta. Melusaaste kasvaa vuosi vuodelta. Se, mikä ennen oli hiljaista ja pyhää, on yhä harvinaisempaa.

Filming thrushes in a tower

Every spring I look forward to one moment above all others: the morning when I can photograph birds from the Luhdanjoki bird tower in Lahti. This is not just a filming trip – it’s an annual ritual during which I come into contact with something deeply primal.

When I arrive at the tower before sunrise, the air is often cool and the mist still hovers damply in the meadow. The Luhdanjoki River exudes something from time immemorial – a kind of quiet strength and continuity. It is difficult to describe in words the feeling that this place evokes. Maybe that’s why I wrote a whole book about it once – the Luhdanjoki is not just a place, but an experience.

I have travelled through almost every corner of this region. I’ve photographed its birds, paddled its waterways and walked through its forests. It is more than a landscape to me – it is part of my identity.

This spring I shot a video of a morning concert of thrushes. The sounds were recorded on a small and modest Zoom H2 Essential 32-bit audio recorder, which is easy to carry around. While the device isn’t much, it’s good enough for quick situations – and over the two days of shooting, I caught a few brief moments when the hum of nearby traffic paused for a moment.

Unfortunately, the future of the Luhdanjoki river is not a foregone conclusion. This unique landscape and its diverse biotope are threatened by many things: increased traffic, construction, industrial expansion, deforestation and even quarrying. Noise pollution is increasing every year. What used to be quiet and sacred is becoming increasingly rare.