Metsäluonto köyhtyy

Metsäluonto köyhtyy ja metsälintujen uhanalaistuminen Suomessa jatkuu. Esimerkiksi hömötiaisen pesimäkanta on reilussa kymmenessä vuodessa pudonnut alle puoleen, ja laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Valkoselkätikka on uhanalainen vanhojen lehti- ja lahopuustoisten metsien laji, joka oli kolme vuosikymmentä sitten katoamassa Suomen luonnosta. Syynä tähän oli sopivien elinympäristöjen raju väheneminen tehokkaan metsätalouden seurauksena. Vuonna 1987 alkaneen aktiivisen seurannan, suojelun ja luonnonhoidon sekä kantaa vahvistaneiden vaellusten ansiosta valkoselkätikan sukupuuttouhka on saatu torjutuksi.

Me luontokuvaajat liikumme paljon erilaisissa biotoopeissa, mutta helmansyntimme on tavoitella kuviin aina vaan kalevalaista luonnonkauneutta. Olisiko aika ruveta kuvaamaan muutakin? Ymmärrän, että hakkuuaukio, kivilouhos ja rakennustyömaa eivät ole valokuvauksellisesti kiinnostavia kohteita, eikä sellaisia kuvia kukaan mielellään katsele. On kuitenkin huvittavaa, että tällaisena kuvatulvan aikana kuvat sen kuin yksipuolistuvat. Vaikka somekanavat tarjoavat mahdollisuuksia kuvallisten tarinoiden tuottamiseen, en ole juurikaan nähnyt tarinoita tai kuvapareja, joissa näytettäisiin kauvaustilanteen kääntöpuolta – ympäristöä, joka on rajattu kuvan ulkopuolelle. Tässäpä haastetta meille kuvaajille.